11kk Elämänmuutosta

Hui,

Nyt on menny tasan 11kk siitä, kun tein elämäni parantavan päätöksen.

Ja tänään tulee terveisiä niille, joiden mielestä en ole koskaan ollut lihava.

Nimittäin ennen ja jälkeen kuvat.

Alan olla tällähetkellä tyytyväinen kantamaani kroppaan.

Vielä on vähän matkaa tavoitteeseen, mutta niitä ei mitata enää kiloina, saati sentteinä.

Niistä en tule enää täällä puhumaan. 

Tavoite on saavutettu sitten kun pistyn pukeutumaan mihin tahansa vaatteeseen,

höllyttelemättä mahaa epäseksikkään aistikkaasti.

Ei sillä että se enää edes löllyisi niin paljon. 

Sopivasti, miehekkeen sanoin.

Muutoksen kehossa ja mielessä on huomannut

Itse sen huomaa hitaammin kuin muut. 

Vielä kolme kuukautta sitten luulin, 

että en ole edistynyt yhtään, vaikka kilot kertoi muuta.

Pikkuhiljaa vanhat farkut alkoi mahtumaan päälle.

Uusiakin piti ostaa.

Paidat istui taas päälle paremmin kuin ennen.

Kyllästyin olemaan lihava.

Nyt lihaskunto, ulkonäkö sekä itsetunto on parantunut.

Olen joskus jopa todella itsevarma.

Muiden arvostelut jää omaan arvoonsa, 

olenhan tehnyt jo itseni kanssa paljon töitä.

Ja onnistunutkin siinä.

Näin oululaisittain ilmaistuna:

Helevetti, nyt sietää olla ylypiä.

Toivottavasti tämä postaus tuo motivaatiota teille muillekin.

Hiljaa hyvä tulee.

Pitää sallia itselleen retkahdukset.

Krhm.

Muunmuassa näitä on tullut syötyä(/juotua)

Eikä se haittaa.

Eihän?

Niin siis,

Eikä puurreta täysillä kohti tavoitetta.

Napostelu ei ole mailmaloppu.

Pienemmät anokset ja napostelun kohteiden vaihto auttaa.

Ruoka-ajat säännölliseksi

Vähän mutta useasti.

Ja muutama vartin tai puolentunnin lihaskuntoharjoitus viikossa.

Haasta itsesi!

Katotaanpa mitä tulee,

 kun teen muutaman lihaskuntohaasteen tässä kuussa.

taitaa olla tuossa kuusi eri haastetta yhtäaikaa menossa.

Tässävaiheessa on pakko kiittää kaikkia tukena olleita.

Ootte ollu iso apu.

Miehekkeelle menee isoin kiitos halein ja pusuin :3

 Jossulle menee kans iso-iso-iso kiitos!

 Alkuvaiheen tsemppauksissa mukana on kiitettävästi ollut mukana J 

ja vielä lopussa mukana olleesta R:stä on ollut hyvää tsemppiä!

Plus kamulit. Ootte ollu nii ihania kun ootte todistelleet "et nää ees oo ollu pyöree"

Oon kyllä tienny että sen tarkoitus on tehdä mun olo paremmaksi.

Mutta hei, nyt se fiilis on parempi oikeasti.

Ei uskomusten, vaan peilikuvan varassa

<3

Meneepä herkistelyksi taas. 

Siihen on hyvä lopettaa.

Mutta ensin vähän viettelevää katsetta.

Ylimieliseltä, Itsetuntonsa takaisin saaneelta naiselta.

Mmmmo!

o/

Hellä höppänä, kurttuinen älypää.

Voiko aamu alkaa paremmin kun kunnon rääkkitreenillä ja tulisella aamiaisella?

Ei, ei voi.

(okei, no täydellisenä aamuna ei tarvis lukea kirjoituksiin) 

Tässä siis resepti täydelliseen terveelliseksikin luokiteltavaan aamiaiseen

Scrambled eggs with chili and tomatoes 

Eli suomalaisittain Helevetin tulinen munakokkeli

Yksi annos.

1tl voita (tai öljyä) 2 kananmunaa Kourallinen kirsikkatomaatteja Vitusti chiliä. (n. 1rkl)

Vähäisten ainesosien lisäksi tää on helppo toteuttaakin:
Voi pannulle,
kananmunat heitetään mukaan,
Sekoitetaan raivokkaasti,
Halkaistaan tomaatit
Heitetään nekin sekaan
Ja sitte maustetaan oman kielen mukaan.
Chilin tilalle voi halutessaan laittaa vaikka inkivääriä, sekin on hassun makuista.

Tuliko nälkä? Nam!

 

(tässä välissä on pakko kysyä, miksi naapuri huutaa lapselleen 24/7 pelkkää vittusaatanaa? Ei se ole oikea kasvatuskeino : ( miten lapsi oppii normaalia ongelman ratkaisua jos sille on aina huudettu ilman perusteluja? 

Anteeksi offtopic) 

Niin, jatketaan.

Aloitin viime viikolla aika monta itsensä haastamis projektia. Vatsa-, selkä-, olka-, käsi-, kyykky- ja kestävyyshaasteet.

 Tähän mennessä edistymistä on jotapahtunut

Jaksan paljon enemmän ja kovemmilla painoilla 

(Ja jollain tavalla pikkupömppis näyttää vielä pienemmältä, ehkä ryhti on parantunut?)

Ei tarvitse aina mennä salille asti, jos tahtoo tuloksia. 

Kotijumpallakin saa paljon aikaan.

Spotifyyn tein vaan hullun pitkän lista kaikkia jumputus biisejä, joilla tulee 

a) kateus laulajien kehoita

b) tekemiseen joku rytmi 

c) motivaatio, inspiraatio ja hyvä fiilis! 

Oon ehkä syntyny uudestaan, parempana ihmisenä.

Jumppaan, 

en mustasukkaistele,

 huomioin toisiaki, 

ajattelen itseäni, 

sain työhaastattelun 

(se on huomenna, IIIIK!)

 ja kaiken lisäksi

Makeanhimokin on kadonnut, 

ennemmin syön tulisia ruokia. 

Ja tomaattia.

Laitan kaikkeen tomaattia jossain muodossa.

Murskaa, pyrettä, kokonaisia, paistettuna.

Voisin syödä niitä kokoajan.

Nam!

Kaiken tämän terveellisyyden ohella voin sanoa.

Viime viikko meni ihan höpöksi.

Piti olla rauhallinen kotiviikko, mutta sitten tapahtui bilehile-tartunta.

(Sinne menikin sitten kaikki edistykset viimeviikolta, kurkusta alas vaan.)

No, siinä krapulapäivänä tuli sitten hirvee hinku muuttaa.

E muuttanut, mutta järjestin kyllä koko olohuoneen uudelleen.

Ja siivosin vissiin siinä samalla vahingossa.

(Tähän oli apuvoimina ystäväni Tyyne <3)

(Yhyy en saa ottaa kaikkea kunniaa itselleni!)

Aikaisemmin olohuoneen kaapit (nuita ruskeita pitkiä hyllyjä on siis kaksi) oli jakamassa tilaa keskeltä, niin että huone jakautui periaatteessa kahteen osaan, joista toinen puoli toimi lähinnä rojunurkkauksena. 

Tämä, avarampi meininki on paljon kivampi

 

Sen lisäksi käytiin miehekkeen kanssa kirppiksellä.

Sieltä löyty ihana paita ja maailman parhaat shortsit.

Hintakin jäi alle kympin.

(huomatkaa ihanuuskenkien ja paida värillinen yhteensopivuus <3 )

 

Vaikka näytän vähän palikalta tässä, edistystä on tapahtu omaan silmään aika paljon.

Voisin laittaa jonkinlaiset ennen-jälkeen kuvat vaikka tän challengen jälkeen.

Loppu piristykseksi, 

instaankin lisäämäni kuva taiteellisesta runosta jonka löysin psykologian kirjasta.

Paras ikinä.

 

 

Viikon iskurepliikki:

"Oisitsä mun etikkaan hukutettu kurkku, beibe?"  

Heruiskohan tolla? : D

Apua!

Sonia:
Iik, apua.
Oon hurja, vastoin kaikkia periaatteita,
Tämä tyttö on instassa.

Tämä uusi maailma on hurja!
Tervetuloa skipaduu maailmaan!
(vink, vink)

PS. Mun puhelin vaihtaa mun nimen aina soniciksi, kiitos autocorrect!
PPS. Värjäsin tukan omg!

#hashtags4life

Ehe heh.

Brandosin alennusmyynnit -> Ihan omat Betsey Johnsonit

Sonia tässä mo!

Omg! Gäsp!
Mieheke on ihanin kaikista!
Ei tarvinu ku laittaa viesti:
"Miksen vois olla miljonääri just nyt ku Brandosilla on ainaki miljoonat kengät alennuksessa?!"

Vastauksena tuli "Voin minä sinulle yhdet ostaa jos haluat :3"

Iiiih ja tänään se tapahtui!
Ihan ikiomat Betsey Johnsonit tuli pakettiautomaattiin!

Kohta ne näkyy! Kohta!

Yllättävän miellyttävän pinkki paketti.

Yhyy, damagea! :(

Ihanan heilahtanut, tärisevin, kärsimättömin käsin otettu kuva ihanimmasta pakkauskuosista ikänä! 

pakko hehkuttaa, että ovh näillä on yli satasen, mutta tämä tyttö kävelee niillä 25€ lla! (tuo kuulosti niin väärältä)

Awh <3 Tuo pohja!

Tuo pohja!! Ihana syränkin siellä <3

Ilmeeni kun kengät tapahtui!

Pistän tämän vain tähän, kadehtikaa!

o/

Hiuksia, tukkaa, karvaa..

Hoplaa,
Mieheke nukahti, joten nainen blogaa!
Tukka-aiheella mennään tänään.
Mulla on varmaan joku tukkafetissi.

Joka, ikinen päivä käyn itteni kanssa keskustelua:

"Miten pistän huomenna hiukset"
"Entä penkkareihin? Tai lakkiaisiin?"
"Laittaisko pidennykset?"
"Minkä väriseksi laitan seuraavaksi?"
"Kasvatanko vai leikkaanko?"
"Sopisko mulle otsis?"

Ugh! Rankkaa tämä tukkakriiseily.
Se syö aikaa, hermoja ja ennenkaikkea rahaa.

Nomutta, tässä tulee nyt ainaki sata kuvaa myn eri hiustyyleistä. Toiset onnistuneempia kuin toiset.

Koitan laitta nää suunnilleen aikajärjestyksessä. : D

So prepare yourself, nyt tulee paljon naamaa!

Ripari ja eka feikkitukka!

niin, toiset onnistuneempia ku toiset, kotivärjääjä tässä mo!

rastapäämangusti

takkua toisen perään.

tätä tukkaa on ehkä.eniten ikävä, punasena tosin, koska punanen <3

melkeen oma tukka, krhm.

tän piti olla oranssi, mut punanenki käy!

tukka lyhyt ja sekasin! Se on sitä stailii!

punasta tulee näkymään postauksrpostauksessa aika paljon.

pitkää ja punasta! Viimekesältä, en ossaa vaihtaa kuvien järjestystä puhelimella.

 Oon evo.

punasta, pitkää,lyhyttä ja kuviota. Sen siitä saa ku ei osaa päättää.

(iik, siilikuume!)

epämääräinen ruskea, jonka piti tosin olla tumman vaalea blondi

(mikä on tumman vaalea?)

Mustaa, olin hurja ja leikkelin molemmilta sivoilta lyhyet tasapuolisuuden vuoksi.

Wanhojen tansseihin piti saada pukuun mätsäävää karvaa.

Takkutukka menninkäinen

Vähän värikkäämpää välissä

Ja lisää rastaa

liukuvärjäys lyhyeen tukkaan oli aika hankalaa, korjausvärjäyksen jälkeen vasta sain haluamani jäljen.

(hiusten kasvatusta menossa, siksi vähän muodoton tukka)

sadannennet tuhannennet pidennykset!

Järjestys nyt vähän kusahti sittenkin, mutta enigeis!

Säästin teidät nyt pahimmilta emovuosilta ja ylikasvaneilta kuontaloilta.

Mikä näistä teidän mielestä on paras?

Pitäisikö joskus tehdä videopostaus, vai pitäydynkö kirjoituksessa? 

Edit: Perhana yks kuva lähti välistä, pärjätkää ilman sitä, niikerta!

Sinun asenteesi merkitsee!

Tänään oli sinänsä jännä päivä, että oli maanantai, eikä mua edes vituttanut! Ainakaaan aamusta. Heräsin virkeänä kahdeksan tunnin sikeiden unien jälkeen, laittauduin, ja lähdin kohti bussipysäkkiä.

(Tämmöinen joululahja miehekkeeltä aamujen laittautumista piristämään) 

Ulkona kohtasi julma maailma. 

Kylmyys.

Se tunki jokaikisen lihaksen ja luuytimen sisälle ja vapisutti koko kehoa. 

Onneksi on lapaset!

Oli siinä säässä jotain kivaaki, kaikki oli valkosta ja valoisaa, sillain pirteää. Tuli hyvä mieli vaikka oli kylmä!

Pienenä jääkalikkana talsin kouluun ja toinen todellusuus iski päin naamaa.

Aineistoessee. 

"Onko pakko, jos ei halua?"

Olihan se pakko.

Ahkeran esseen suunnittelun jälkeen suuntasin fysioterapeutille.

Selkä ollut kipeä jo viimesen kuukauden. Istuutuminen ja liikkellelähtö on ollu yhtä helvettiä. Joka kerta saanu hitaasti suoristaa ja kyyristää selkää ettei jalka petä alta.

Lopulta, sairaan ATK-tunnin sekoilun jälkeen saapui iltapäivä.

Ah, sohva.<3

Mieheke pelailee (hyvältä vaimokkeelta) joululahjaksi saamaansa GT6:sta ja minä luen kirjaa.

Luin ensin Riikka Pulkkisen "Totta" -nimistä kirjaa, mutta se eteni liian hitaasti makuuni, kun ensimmäisen kahdenkymmenen sivun sisällä oli tarinassa edetty viisi minuuttia, joten vaihdoin Kari Hotakaisen "Ihmisen osa" -kirjaan.

Se oli jo huomattavasti parempi, sopivasti huumoria, sopivasti ajankohtaista asiaa ja ironiaa.

Ainoa mikä Pulkkisen kirjan ensimmäisien sivujen aikana tarttui mieleeni oli seuraava kohta:

"Aina on joitakuita, jotka ovat nuoria ja uskottelevat itselleen, ettei se ole tapahtunut kenellekään koskaan ennen niinkuin heille.

Ja he uskovat, että heidän elämänsä, juuri heidän ilonsa ja surunsa ovat poikkeuslaatuisia.

Että juuri heidän rakkautensa on voimakkaampaa kuin muiden.

He uskovat, että heidän osansa ei ole koskaan tuntea päivien painoa.

Ja ehkä niin onkin.

Nuorilla on koko maailma ja he tuhlaavat sen surutta, koska ovat malttamattomia saamaan toisia maailmoja, aina uusia."

Tämä, kertoo nykynuorista niin täydellisesti.

Aina minä olen surullisin, minulla on huonoin tai paras perhe. Sinun tunteesi eivät merkitse, kun minulla on pahempi olo. Et löydä koskaan parempaa, koska minä rakastan eniten.

Ei.

Ei se toimi niin. 

Elämä ei toimi niin kuin nykynuoriso kuvittelee.

On vain tämä maailma, tämä hetki ja nämä asiat. 

Sinun asenteesi merkitsee

Sinä olet vastuussa.

Sinä voit parantaa muiden oloa.

Voit parantaa myös omaa oloasi, mutta et vähättelemällä toista.

Sitä et voi tehdä.

Et saa.

Et ole maailman keskipiste, tärkeä kylläkin.

Tässä on hymyilevä siili, ettei asia menisi liian syvälliseksi~

-Sonia-

Ääk!

Sata vuotta sitten päivitetty viimeksi.
Pitäiskö ottaa itteään niskasta kiinni?
Joo!
Latasin puhelimeen hienon sovelluksen jolla voin tehä päivityksiä missä ja millon vaan! OMG kuin kätevää!

Pikainen kuulumiset-osio, jinka jälkeen lisää asiaa!

Nyt ollaan tultu sellaiseen kulminaatiopisteeseen että meikäläinen pääsee pois lukuosta kahden viikon päästä. Siis sillain periaatteessa, teoriassahan pääsen vasta toukokuun 31.päivä.

Penkkariasua on tullu mietittyä kauan, teemana elokuva. En keksi mitään joka ois tarpeeksi tunnettu että sen tunnistaa, mutta ei liian suosittu etten oo esim. yksi kymmenestä Jack Sparrowista. Lisäksi kriteerinä on se että se asu päällä voi olla rekassaki. Pakkasessa. Eli suuri painotus naamasta ja hiuksista/päähineestä tunnistettavassa hahmossa.

Argh! Abivuosi on rankka!

Kirjotuksista sen verran, että ämmiä on tullu tähän mennessä kaikista aineista. Voin sanoa olevani jopa ylpeä!

Noin se siitä kouluhehkutuksesta.

Mietin että tekisinkö postauksen talvest, vai hiuksista.
En osannu päättää, jiten totesin että voinhan tehdä sen myöhemminkin, kun nykyisestä kuontalosta ei oo kuveja ja talvi on liian kulunut aihe.

Joten. Laitan tähän vaaan kuvia, jotka kertoo vähän tästä hiljaiselon aikana tapahtyneesta elämästä.
Kavereita, laihtumista, kivoja ruokia, vähän tukkaa, meikkiä ja muuta sekalaista.
Tästä se lähtee!

-Sonia-