maanantai 20. tammikuuta 2014

Ääk!

Sata vuotta sitten päivitetty viimeksi.
Pitäiskö ottaa itteään niskasta kiinni?
Joo!
Latasin puhelimeen hienon sovelluksen jolla voin tehä päivityksiä missä ja millon vaan! OMG kuin kätevää!

Pikainen kuulumiset-osio, jinka jälkeen lisää asiaa!

Nyt ollaan tultu sellaiseen kulminaatiopisteeseen että meikäläinen pääsee pois lukuosta kahden viikon päästä. Siis sillain periaatteessa, teoriassahan pääsen vasta toukokuun 31.päivä.

Penkkariasua on tullu mietittyä kauan, teemana elokuva. En keksi mitään joka ois tarpeeksi tunnettu että sen tunnistaa, mutta ei liian suosittu etten oo esim. yksi kymmenestä Jack Sparrowista. Lisäksi kriteerinä on se että se asu päällä voi olla rekassaki. Pakkasessa. Eli suuri painotus naamasta ja hiuksista/päähineestä tunnistettavassa hahmossa.

Argh! Abivuosi on rankka!

Kirjotuksista sen verran, että ämmiä on tullu tähän mennessä kaikista aineista. Voin sanoa olevani jopa ylpeä!

Noin se siitä kouluhehkutuksesta.

Mietin että tekisinkö postauksen talvest, vai hiuksista.
En osannu päättää, jiten totesin että voinhan tehdä sen myöhemminkin, kun nykyisestä kuontalosta ei oo kuveja ja talvi on liian kulunut aihe.

Joten. Laitan tähän vaaan kuvia, jotka kertoo vähän tästä hiljaiselon aikana tapahtyneesta elämästä.
Kavereita, laihtumista, kivoja ruokia, vähän tukkaa, meikkiä ja muuta sekalaista.
Tästä se lähtee!

-Sonia-

4 kommenttia:

  1. Ooi, ihanaa, miekin oon ollut selkeästi aika tiheästi kuvioissa! :-D Oot kyllä mussu niin kaunis - rastoilla ja blondina!
    Pakko vielä tuohon seuraavaan postaukseen liittyen kommentoida: Hotakainen on meidän suvun (melko kaukaisen, mutta kumminkin) suuri ylpeys! :-P Riikka Pulkkisen Vieras oli hyvä! Saat lainata joskus, jos et ole vielä lukenut..
    Elämässä on niin paljon kiinni just asenteista, joten on vähän surullista, ettei monikaan pysty näkemään asioiden hyviä puolia tai olemaan niistä kiitollinen. :< Onneksi näin ei kuitenkaan aina ole - ja nekin nuoret, joille ei mitään koskaan tapahdu, joutuu kyllä aikanaan huomaamaan oman naiiviutensa. Kaikille on olemassa jokin ''kasvun paikka'' elämässä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä hyvinkin mussuseni! <3
      Ai onko! Huippua, saakin Hotakaisesta olla ylpeä, se on niin hyvä kirjottamaan! *kadehtii*

      En oo koskaan lukenut, ehkä se muuttais mun käsitystä kyseisestä kirjailijasta. Voisin kyllä lainata, kunhan oon saanut nuo pokkarit luettua, mitä tuossa hyllyssä seilailee.

      Mutta niin tuosta naiiviudesta ja asenteesta. Huonoa sellaista näkee aivan liikaa, onneksi on positiivisia ja realistisia ihmisiä, pessimisteistä en juuri enää perusta vaikka ennen heihin kuuluinkin.

      Ainiin! Näköjään minäki välillä putkahtelen sun blogissa, vastavuoroisuus ja sitärataa! :3

      Poista
  2. Hihih, kun olisi vielä perinyt samat lahjat, niin olisi hienoa. :-D Lainaan sen sitten joskus, kun sanot vaan!
    Totta, onneksi et oo enää pessimisti. :-) On meinaan niin valtava vaikutus sillä, miten asioihin suhtautuu..
    Aika usein jopa! :---D

    VastaaPoista