Tänään oli sinänsä jännä päivä, että oli maanantai, eikä mua edes vituttanut! Ainakaaan aamusta. Heräsin virkeänä kahdeksan tunnin sikeiden unien jälkeen, laittauduin, ja lähdin kohti bussipysäkkiä.
(Tämmöinen joululahja miehekkeeltä aamujen laittautumista piristämään) Ulkona kohtasi julma maailma.
Kylmyys.
Se tunki jokaikisen lihaksen ja luuytimen sisälle ja vapisutti koko kehoa.
Onneksi on lapaset!
Oli siinä säässä jotain kivaaki, kaikki oli valkosta ja valoisaa, sillain pirteää. Tuli hyvä mieli vaikka oli kylmä!
Pienenä jääkalikkana talsin kouluun ja toinen todellusuus iski päin naamaa.
Aineistoessee.
"Onko pakko, jos ei halua?"
Olihan se pakko.
Ahkeran esseen suunnittelun jälkeen suuntasin fysioterapeutille.
Selkä ollut kipeä jo viimesen kuukauden. Istuutuminen ja liikkellelähtö on ollu yhtä helvettiä. Joka kerta saanu hitaasti suoristaa ja kyyristää selkää ettei jalka petä alta.
Lopulta, sairaan ATK-tunnin sekoilun jälkeen saapui iltapäivä.
Ah, sohva.<3
Mieheke pelailee (hyvältä vaimokkeelta) joululahjaksi saamaansa GT6:sta ja minä luen kirjaa.
Luin ensin Riikka Pulkkisen "Totta" -nimistä kirjaa, mutta se eteni liian hitaasti makuuni, kun ensimmäisen kahdenkymmenen sivun sisällä oli tarinassa edetty viisi minuuttia, joten vaihdoin Kari Hotakaisen "Ihmisen osa" -kirjaan.
Se oli jo huomattavasti parempi, sopivasti huumoria, sopivasti ajankohtaista asiaa ja ironiaa.
Ainoa mikä Pulkkisen kirjan ensimmäisien sivujen aikana tarttui mieleeni oli seuraava kohta:
"Aina on joitakuita, jotka ovat nuoria ja uskottelevat itselleen, ettei se ole tapahtunut kenellekään koskaan ennen niinkuin heille.
Ja he uskovat, että heidän elämänsä, juuri heidän ilonsa ja surunsa ovat poikkeuslaatuisia.
Että juuri heidän rakkautensa on voimakkaampaa kuin muiden.
He uskovat, että heidän osansa ei ole koskaan tuntea päivien painoa.
Ja ehkä niin onkin.
Nuorilla on koko maailma ja he tuhlaavat sen surutta, koska ovat malttamattomia saamaan toisia maailmoja, aina uusia."
Tämä, kertoo nykynuorista niin täydellisesti.
Aina minä olen surullisin, minulla on huonoin tai paras perhe. Sinun tunteesi eivät merkitse, kun minulla on pahempi olo. Et löydä koskaan parempaa, koska minä rakastan eniten.
Ei.
Ei se toimi niin.
Elämä ei toimi niin kuin nykynuoriso kuvittelee.
On vain tämä maailma, tämä hetki ja nämä asiat.
Sinun asenteesi merkitsee
Sinä olet vastuussa.
Sinä voit parantaa muiden oloa.
Voit parantaa myös omaa oloasi, mutta et vähättelemällä toista.
Sitä et voi tehdä.
Et saa.
Et ole maailman keskipiste, tärkeä kylläkin.
Tässä on hymyilevä siili, ettei asia menisi liian syvälliseksi~
-Sonia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti